Äitimaa ruokkii lastaan
rinnoilta suurten kylläitten,
saa lapsi ravinnon täydellisen.
Äiti ruokkii lastaan ja antaa vain,
on ravinnon lähde kyltymätön ain.
Hän rakastaa lastaan ja sylissään,
hän hellii pienokaistaan.
Oi kaunis Äitimaa,
mitä kaikkea meille suonut oot.
Se kiitollisna vastaan otetaan
ja luonnon anneista nautitaan.
Niin suuri ja syvä on sylisi sun,
se jokaiselle lämmön tarjoaa.
Voi kuunnella siinä hyräilyäs sun,
mi sydämestäsi pulppuaa.
Kaunis on maa, kaunis on maa,
sitä ilolla katsella saa.
Sua rakastan Äitimaa,
sun syliäsi ihanaa.
Vaikka koteja tarjolla muitakin on,
täältä muuttaisi pois en milloinkaan.
On tahto sydämeni tänne jäädä,
elämäni elo rakentaa,
tähän pyhään maahan jotain kaunista ja ihanaa.