Elämän ihme, ihme ikuinen
sielu meissä, taivaissa tähtösten.
Sisimpämme tietää kaiken sen rakkauden,
jota itsemme etsii harhaillen.
Moni tuntee tuon ykseyden sisimpäämme ikuiseen,
vaan uskaltaako nostaa sen,
päivään tähän suloiseen.
Ei aina niin helppoa ole oppi sen,
mut enkelten kanssa me kestämme sen.
Voi pelko kasvaa meissä ja epävarmuus kuljettaa.
Voi aikoja noita, joita kohdata saa, me kulkijat maan.
Elämä on ihme, se muistakaa,
rukoilkaa, niin teitä autetaan.
Jokaista teitä tarvitaan, tätä pyhää maata rakentamaan,
näin osaksi sitä, teistä jokainen astua saa.
Siellä ei pelkoa, surua olekaan,
vaan rakkaus täyttää tilan, jota maaksi kutsutaan.
Te teitten sen, nyt riemuitkaa,
kanssa enkelien, rauhan ikuisen.
Ei sido enää mieli, ei ekomme harha,
vaan sielumme viisaus on kehomme puutarha.
Se väreinä loistaa meissä ja rakkaus sen loistoa on.
Oi kiitokset Luojamme tästä,
on elomme sylissä ikuisen rakkauden,
Taivaan Isän siunauksen.